TYÖMARKKINAT
=talouden suurin yksittäinen markkina
Työmarkkinat yhdessä luonnonvarojen sekä pääoman ja rahoituksen kanssa muodostavat tuotannontekijämarkkinat. Työmarkkinat itsessään ovat työnantajien ja työntekijöiden väliset markkinat, joilla solmitaan työsuhteita. Markkinat käsittävät siis työvoiman kysynnän ja tarjonnan.
Taloustieteessä työmarkkinat käsitetään tavallisina markkinoina, ts. dynaamisena, kysynnän ja tarjonnan mukaan määräytyvänä vaihdon prosessina. Työmarkkinat jakautuvat moniin osamarkkinoihin, joilla on oma kysyntänsä ja tarjontansa.
Kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden seurauksena saattaa olla jollain osamarkkinoilla esimerkiksi työvoimapula, mikä nostaa palkkatasoa ja silti säilyttää työttömyyden korkeana.
Työvoiman kysyntä
Työvoiman kysyntä on johdettua, eli se on riippuvainen hyödykemarkkinoista. Kysyntä aiheutuu siis yrityksen valmistamien hyödykkeiden menekistä ja työvoiman rajatuottavuudesta. Mitä alhaisempi palkkataso, sitä suurempi on työvoiman kysynnän määrä. Palkkatason noustessa yrityksen on kannattavaa kysyä vain vähän työvoimaa.
Rajatuottavuus
Rajatuottavuus ilmoittaa, kuinka paljon yhden työvoimayksikön lisääminen tuotantoon kasvattaa tuotosta, jos muiden tuotannontekijöiden määrä ei muutu. Rajatuottavuus laskee työvoiman määrän kasvaessa. Rajatuottavuuskäyrä muodostaa myös työvoiman kysyntäkäyrän, mikä siirtyy yrityksen tuottamien hyödykkeiden kysynnän myötä.
Työvoiman tarjonta
Työvoiman tarjonnalla tarkoitetaan pelkistetysti työntekijöiden halukkuutta töihin. Työntekijän käytettävissä oleva aika jaetaan työ- ja vapaa – aikaan.
Palkkatason nousu vaikuttaa työvoiman tarjontaan kahdella eri tavalla: tarjonta voi lisääntyä tai vähentyä.
Työvoimavarat
Suomen työvoimavarojen katsotaan olevan vajaakäytössä. Työvoiman ikärakenne painottuu selvästi iäkkäisiin ryhmiin. Eläkeikää lähestyvät ikäryhmät ovat kooltaan suurempia kuin nuoremmat ikäryhmät. Suomen työikäinen väestö alkaa supistua vuoden 2010 jälkeen. Tämä ei suoraan merkitse laajaa työvoimapulaa, sillä tuottavuuden kasvun vuoksi myös työvoiman kysyntä voi monilla aloilla vähentyä.
Suomi kohtaa työvoiman ikärakenteeseen liittyvät haasteet nopeammin ja ehkä voimakkaammin kuin monet muut Euroopan maat. Yhteistä maille on teollisuudessa tapahtuva muutos, jossa tuotantoa ja työllisyyttä siirretään maailmanlaajuisesti uusiin sijaintipaikkoihin. Iäkkäät ovat tämän muutoksen keskipisteessä. Suomelle on tärkeää ymmärtää iäkkään työvoiman vaikutus tulevaisuuden työmarkkinoihin. Jotta työntekijät haluaisivat pysyä työelämässä mahdollisimman pitkään, työnantajien haasteena on yhdistää järjestelmien joustavuus ja yksilöiden valinnanvapaus sekä kohtuullinen taloudellinen turvallisuus.
Suomessa on toteutettu useita ohjelmia, jotka ovat tähdänneet työelämän kehittämiseen työpaikoilla. Tällä hetkellä merkittävin ohjelma on laaja, monivuotinen TYKES – ohjelma (Työelämän kehittämisohjelma). Tavoitteena on ohjelman antaman rahoituksen avulla parantaa työoloja työpaikalla, saada työelämän laatua paremmaksi ja samanaikaisesti nostaa tuottavuutta.
Työelämä
Vaikka suomalainen työpolitiikka saa kansainvälisesti paljon kiitosta, hyvän työelämän luontiin liittyy Suomessa useitakin haasteita:
1. Miten saadaan työelämän työpaikkatasoinen kehittämistyö jatkuvaksi ja sujuvaksi toiminnaksi?
2. Miten saadaan löydettyjä ja yhdessä organisaatiossa kehiteltyjä hyviä menettelyjä leviämään muihin samankaltaisiin työorganisaatioihin (ja miten yleisesti ne ovat levitettävissä vai ovatko vain työpaikkakohtaisia sovelluksia)?
3. Miten löytää aikaa kaikkia hyödyttävälle kehitystyölle, ja pitää se mielekkäänä?
4. Kuinka vältetään vääränlainen tuottavuudenhaku, jossa työvoiman käyttöä pelkästään tehostetaan?
5. Miten saadaan työelämän kehittämiseen koko työuran näkökulma?
6. Miten erotetaan työ- ja vapaa -aika ehkäisten työuupumista?
Eri maiden työmarkkinat
Eurooppalaiset ja amerikkalaiset työmarkkinat voidaan erottaa toisistaan sekä työttömyyden että palkkajakauman perusteella. Sen lisäksi, että työttömyys on Euroopassa korkeampi kuin Yhdysvalloissa, myös kesto on pidempi: Yhdysvalloissa työpaikkaa vaihdetaan selkeästi useammin kuin Euroopassa työttömyysajan kautta. Muiden tekijöiden osalta työmarkkinat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat lähes yhtä toimivat.
1990- luvulle asti suomalaiset työmarkkinat toimivat enemmänkin yhdysvaltalaisten kuin eurooppalaisten markkinoiden tavoin: työttömyys oli Euroopan keskiarvoa alempi ja kestoltaan lyhyempi. Myös työmarkkinavirrat olivat voimakkuudeltaan lähempänä yhdysvaltalaisia virtoja. 1990- luvulta lähtien suomalaiset työmarkkinat ovat eurooppalaistuneet sekä työttömyyden että sen keston osalta. Pitkäaikaistyöttömyys alittaa kuitenkin Euroopan Unionin maiden keskimääräisen arvon.
Työmarkkinat EU:ssa
Suomen liityttyä euroalueeseen ei mahdollisuutta raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan enää ole. Se asettaa suuria vaatimuksia työmarkkinoiden toiminnalle. Työvoiman liikkuvuus EU:n sisällä on ollut vähäistä, mutta Euroopan Komissio on laatinut toimintasuunnitelman, jolla helpotetaan työvoiman liikkuvuutta EU – maiden välillä.
Yhteisten näkemysten ja pyrkimysten vahvistaminen EU -maiden kesken auttaa luomaan hyvin toimivia työmarkkinoita EU:n yhteiseksi kilpailutekijäksi maailmanmarkkinoilla. Työllisyyden turvaamisessa ja työttömyyden vähentämisessä puhutaan usein tarpeesta edetä laajalla rintamalla. Suomessa tärkeimmät asiaan sisältöä antavat yhteiskuntapolitiikan osat ovat työvoimapolitiikka, eläkepolitiikka, koulutuspolitiikka sekä näihin kytkeytyvä sosiaaliturva (mm. työttömyysturva).
Työministeriö esittelee Suomen työpolitiikan strategian koostuvan viidestä painopisteestä:
1) Alennetaan rakenteellista työttömyyttä
2) Varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus
3) Parannetaan työn tuottavuutta laadullisesti kestävällä tavalla
4) Luodaan edellytyksiä aktiiviselle työperusteiselle maahanmuuttopolitiikalle
5) Lisätään yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä.
Suomen malli
1800 – luvun lopulla syntyneet työmarkkinasuhteiden rakenteet ovat edelleenkin nähtävissä.
Suomen malli, jossa on yhdistetty keskitetyt sopimukset ja palkkaliukumat, on puolivälin ratkaisu keskitetystä ja hajautetusta järjestelmästä. Ammattiliitot syntyivät joskus sille perustalle, että hajautetun järjestelmän katsottiin antavan työnantajalle liian vahvan neuvotteluaseman. Viime vuosina työmarkkinoilla on vahvistunut suunta sopia työehdoista liitto- ja työpaikkatasolla.
Suomen työmarkkinoiden kehitys on 1990 – luvun laman jälkeen ollut kaksijakoinen.
Työllisyys on kohentunut selvästi laman aallonpohjasta ja työttömyys on alentunut, mutta työttömyyden rakenteelliset ongelmapiirteet ovat pysyneet merkittävinä.
Teoreettisesti tarkasteltuna Suomen työmarkkinamalli näyttää taloudellisen ja poliittisen järjestelmän kaltaiselta. Taloudellinen järjestelmä tuottaa tavaroita ja palveluja ja poliittinen järjestelmä lakeja ja asetuksia; työmarkkinajärjestelmä puolestaan työehtosopimuksia. Kaikki nämä kolme järjestelmää (nk. kolmikanta eli valtiovalta, työnantaja- ja työntekijätahon keskusjärjestöt )
ovat sidoksissa toisiinsa. Avoimessa markkinataloudessa mikään osajärjestelmistä ei toimi yksinään vaan ne ovat vuorovaikutuksessa myös kansainvälisen ympäristön kanssa.
Talouden ja työmarkkinoiden rakennemuutokset ja niiden vaikutukset
Monissa yrityksissä ja myös julkisella sektorilla toimintoja järjestellään uudelleen, jolloin kokonaisia tehtaita tai yksiköitä saatetaan lopettaa tai toisaalta synnyttää kokonaan uusia tai uudistettuja työyksiköitä.
Tilanne nostaa Suomessa seuraavia haasteita:
1. Esimerkiksi tilanteissa, joissa työvoimaa ollaan irtisanomassa, on ongelmallista, kuinka tarjotaan työvoimapalveluita kyseisille työpaikoille, ennen irtisanomisten toteutumista.
2. Työpaikalla tapahtuvan melko yleisen (lyhytkestoisen) koulutuksen lisäksi tarvitaan lisää työnantajien panostusta oman henkilökuntansa jatkuvaan kouluttamiseen.
3. Suomen tärkein kilpailutekijä on koulutus ja sen hyvä laatu. Koulutuspolitiikan haasteena on, miten turvata koulutuksen hyvä laatutaso myös tulevaisuudessa? Työelämän kehittämisen pääpaino on järkevä asettaa ehkäiseviin, ei jälkeenpäin jo syntyneitä vahinkoja korjaaviin toimiin.
Työelämäjärjestelyihin tulisi saada riittävää ikään ja muihin yksilöllisiin tilanteisiin sopivaa joustoa ja valinnanmahdollisuuksia. Porkkanakeinojen tulisi ajaa keppikeinojen ohi. Tämän onnistuminen on kiinni siitä, että porkkanoita todella on olemassa ja tarjolla.
LÄHTEITÄ
Akava Ry. Akavalaiset työmarkkinat. 2006. Kirjapaino Jaarli/ Turenki.
Kauppinen, T. Suomen työmarkkinamalli. 2005. WSOY/Helsinki
Koistinen, P. Työpolitiikan perusteet. 1999. WSOY/ Juva.
Pekkarinen, J., Sutela P. Kansantaloustiede. 1998. WSOY/ Juva.
Taloustieto Oy, Pohjola, M. Suomalainen työttömyys. 1998. Yliopistopaino/ Helsinki.
Yrityksen Tietokirjat Oy. Työntekijän/ työttömän opas. 1992. Gummerus/ Jyväskylä.
Melolinna, N., Tahvanainen, S. Iäkäs työvoima Euroopan työmarkkinoilla – toimia iäkkäiden
työmarkkina-aseman parantamiseksi erään EU -hankkeen ja ajankohtaisen keskustelun näkökulmasta – luonnos 2.1.2008.
http://www.mol.fi
Työvoimatoimisto. [Viitattu 9.4.2008]
http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/74863.shtml
Aamulehti: Työvoiman kysyntä kasvaa Pirkanmaalla (9.4.2008). [Viitattu 9.4.2008]
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/1997-03/07.htm
Työterveyslaitos. Verkkolehti: Työterveiset 3/1997. [Viitattu 10.4.2008.]
http://www.sorsafoundation.fi
Juho Saari: Kestääkö Suomen malli tulevaisuuden haasteet. (2006). [Viitattu 10.4.2008.]
http://ec.europa.eu
Euroopan komissio. Työllisyys ja sosiaaliset oikeudet: Työnhaku ulkomailta helpottuu. 12.2007. [Viitattu 10.4.2008.]
http://www.maailmantalous.net
Attac Ry. Työntekijän ääni kuuluu vain järjestäytymällä [Viitattu 10.4.2008]
=talouden suurin yksittäinen markkina
Työmarkkinat yhdessä luonnonvarojen sekä pääoman ja rahoituksen kanssa muodostavat tuotannontekijämarkkinat. Työmarkkinat itsessään ovat työnantajien ja työntekijöiden väliset markkinat, joilla solmitaan työsuhteita. Markkinat käsittävät siis työvoiman kysynnän ja tarjonnan.
Taloustieteessä työmarkkinat käsitetään tavallisina markkinoina, ts. dynaamisena, kysynnän ja tarjonnan mukaan määräytyvänä vaihdon prosessina. Työmarkkinat jakautuvat moniin osamarkkinoihin, joilla on oma kysyntänsä ja tarjontansa.
Kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden seurauksena saattaa olla jollain osamarkkinoilla esimerkiksi työvoimapula, mikä nostaa palkkatasoa ja silti säilyttää työttömyyden korkeana.
Työvoiman kysyntä
Työvoiman kysyntä on johdettua, eli se on riippuvainen hyödykemarkkinoista. Kysyntä aiheutuu siis yrityksen valmistamien hyödykkeiden menekistä ja työvoiman rajatuottavuudesta. Mitä alhaisempi palkkataso, sitä suurempi on työvoiman kysynnän määrä. Palkkatason noustessa yrityksen on kannattavaa kysyä vain vähän työvoimaa.
Rajatuottavuus
Rajatuottavuus ilmoittaa, kuinka paljon yhden työvoimayksikön lisääminen tuotantoon kasvattaa tuotosta, jos muiden tuotannontekijöiden määrä ei muutu. Rajatuottavuus laskee työvoiman määrän kasvaessa. Rajatuottavuuskäyrä muodostaa myös työvoiman kysyntäkäyrän, mikä siirtyy yrityksen tuottamien hyödykkeiden kysynnän myötä.
Työvoiman tarjonta
Työvoiman tarjonnalla tarkoitetaan pelkistetysti työntekijöiden halukkuutta töihin. Työntekijän käytettävissä oleva aika jaetaan työ- ja vapaa – aikaan.
Palkkatason nousu vaikuttaa työvoiman tarjontaan kahdella eri tavalla: tarjonta voi lisääntyä tai vähentyä.
Työvoimavarat
Suomen työvoimavarojen katsotaan olevan vajaakäytössä. Työvoiman ikärakenne painottuu selvästi iäkkäisiin ryhmiin. Eläkeikää lähestyvät ikäryhmät ovat kooltaan suurempia kuin nuoremmat ikäryhmät. Suomen työikäinen väestö alkaa supistua vuoden 2010 jälkeen. Tämä ei suoraan merkitse laajaa työvoimapulaa, sillä tuottavuuden kasvun vuoksi myös työvoiman kysyntä voi monilla aloilla vähentyä.
Suomi kohtaa työvoiman ikärakenteeseen liittyvät haasteet nopeammin ja ehkä voimakkaammin kuin monet muut Euroopan maat. Yhteistä maille on teollisuudessa tapahtuva muutos, jossa tuotantoa ja työllisyyttä siirretään maailmanlaajuisesti uusiin sijaintipaikkoihin. Iäkkäät ovat tämän muutoksen keskipisteessä. Suomelle on tärkeää ymmärtää iäkkään työvoiman vaikutus tulevaisuuden työmarkkinoihin. Jotta työntekijät haluaisivat pysyä työelämässä mahdollisimman pitkään, työnantajien haasteena on yhdistää järjestelmien joustavuus ja yksilöiden valinnanvapaus sekä kohtuullinen taloudellinen turvallisuus.
Suomessa on toteutettu useita ohjelmia, jotka ovat tähdänneet työelämän kehittämiseen työpaikoilla. Tällä hetkellä merkittävin ohjelma on laaja, monivuotinen TYKES – ohjelma (Työelämän kehittämisohjelma). Tavoitteena on ohjelman antaman rahoituksen avulla parantaa työoloja työpaikalla, saada työelämän laatua paremmaksi ja samanaikaisesti nostaa tuottavuutta.
Työelämä
Vaikka suomalainen työpolitiikka saa kansainvälisesti paljon kiitosta, hyvän työelämän luontiin liittyy Suomessa useitakin haasteita:
1. Miten saadaan työelämän työpaikkatasoinen kehittämistyö jatkuvaksi ja sujuvaksi toiminnaksi?
2. Miten saadaan löydettyjä ja yhdessä organisaatiossa kehiteltyjä hyviä menettelyjä leviämään muihin samankaltaisiin työorganisaatioihin (ja miten yleisesti ne ovat levitettävissä vai ovatko vain työpaikkakohtaisia sovelluksia)?
3. Miten löytää aikaa kaikkia hyödyttävälle kehitystyölle, ja pitää se mielekkäänä?
4. Kuinka vältetään vääränlainen tuottavuudenhaku, jossa työvoiman käyttöä pelkästään tehostetaan?
5. Miten saadaan työelämän kehittämiseen koko työuran näkökulma?
6. Miten erotetaan työ- ja vapaa -aika ehkäisten työuupumista?
Eri maiden työmarkkinat
Eurooppalaiset ja amerikkalaiset työmarkkinat voidaan erottaa toisistaan sekä työttömyyden että palkkajakauman perusteella. Sen lisäksi, että työttömyys on Euroopassa korkeampi kuin Yhdysvalloissa, myös kesto on pidempi: Yhdysvalloissa työpaikkaa vaihdetaan selkeästi useammin kuin Euroopassa työttömyysajan kautta. Muiden tekijöiden osalta työmarkkinat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat lähes yhtä toimivat.
1990- luvulle asti suomalaiset työmarkkinat toimivat enemmänkin yhdysvaltalaisten kuin eurooppalaisten markkinoiden tavoin: työttömyys oli Euroopan keskiarvoa alempi ja kestoltaan lyhyempi. Myös työmarkkinavirrat olivat voimakkuudeltaan lähempänä yhdysvaltalaisia virtoja. 1990- luvulta lähtien suomalaiset työmarkkinat ovat eurooppalaistuneet sekä työttömyyden että sen keston osalta. Pitkäaikaistyöttömyys alittaa kuitenkin Euroopan Unionin maiden keskimääräisen arvon.
Työmarkkinat EU:ssa
Suomen liityttyä euroalueeseen ei mahdollisuutta raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan enää ole. Se asettaa suuria vaatimuksia työmarkkinoiden toiminnalle. Työvoiman liikkuvuus EU:n sisällä on ollut vähäistä, mutta Euroopan Komissio on laatinut toimintasuunnitelman, jolla helpotetaan työvoiman liikkuvuutta EU – maiden välillä.
Yhteisten näkemysten ja pyrkimysten vahvistaminen EU -maiden kesken auttaa luomaan hyvin toimivia työmarkkinoita EU:n yhteiseksi kilpailutekijäksi maailmanmarkkinoilla. Työllisyyden turvaamisessa ja työttömyyden vähentämisessä puhutaan usein tarpeesta edetä laajalla rintamalla. Suomessa tärkeimmät asiaan sisältöä antavat yhteiskuntapolitiikan osat ovat työvoimapolitiikka, eläkepolitiikka, koulutuspolitiikka sekä näihin kytkeytyvä sosiaaliturva (mm. työttömyysturva).
Työministeriö esittelee Suomen työpolitiikan strategian koostuvan viidestä painopisteestä:
1) Alennetaan rakenteellista työttömyyttä
2) Varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus
3) Parannetaan työn tuottavuutta laadullisesti kestävällä tavalla
4) Luodaan edellytyksiä aktiiviselle työperusteiselle maahanmuuttopolitiikalle
5) Lisätään yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä.
Suomen malli
1800 – luvun lopulla syntyneet työmarkkinasuhteiden rakenteet ovat edelleenkin nähtävissä.
Suomen malli, jossa on yhdistetty keskitetyt sopimukset ja palkkaliukumat, on puolivälin ratkaisu keskitetystä ja hajautetusta järjestelmästä. Ammattiliitot syntyivät joskus sille perustalle, että hajautetun järjestelmän katsottiin antavan työnantajalle liian vahvan neuvotteluaseman. Viime vuosina työmarkkinoilla on vahvistunut suunta sopia työehdoista liitto- ja työpaikkatasolla.
Suomen työmarkkinoiden kehitys on 1990 – luvun laman jälkeen ollut kaksijakoinen.
Työllisyys on kohentunut selvästi laman aallonpohjasta ja työttömyys on alentunut, mutta työttömyyden rakenteelliset ongelmapiirteet ovat pysyneet merkittävinä.
Teoreettisesti tarkasteltuna Suomen työmarkkinamalli näyttää taloudellisen ja poliittisen järjestelmän kaltaiselta. Taloudellinen järjestelmä tuottaa tavaroita ja palveluja ja poliittinen järjestelmä lakeja ja asetuksia; työmarkkinajärjestelmä puolestaan työehtosopimuksia. Kaikki nämä kolme järjestelmää (nk. kolmikanta eli valtiovalta, työnantaja- ja työntekijätahon keskusjärjestöt )
ovat sidoksissa toisiinsa. Avoimessa markkinataloudessa mikään osajärjestelmistä ei toimi yksinään vaan ne ovat vuorovaikutuksessa myös kansainvälisen ympäristön kanssa.
Talouden ja työmarkkinoiden rakennemuutokset ja niiden vaikutukset
Monissa yrityksissä ja myös julkisella sektorilla toimintoja järjestellään uudelleen, jolloin kokonaisia tehtaita tai yksiköitä saatetaan lopettaa tai toisaalta synnyttää kokonaan uusia tai uudistettuja työyksiköitä.
Tilanne nostaa Suomessa seuraavia haasteita:
1. Esimerkiksi tilanteissa, joissa työvoimaa ollaan irtisanomassa, on ongelmallista, kuinka tarjotaan työvoimapalveluita kyseisille työpaikoille, ennen irtisanomisten toteutumista.
2. Työpaikalla tapahtuvan melko yleisen (lyhytkestoisen) koulutuksen lisäksi tarvitaan lisää työnantajien panostusta oman henkilökuntansa jatkuvaan kouluttamiseen.
3. Suomen tärkein kilpailutekijä on koulutus ja sen hyvä laatu. Koulutuspolitiikan haasteena on, miten turvata koulutuksen hyvä laatutaso myös tulevaisuudessa? Työelämän kehittämisen pääpaino on järkevä asettaa ehkäiseviin, ei jälkeenpäin jo syntyneitä vahinkoja korjaaviin toimiin.
Työelämäjärjestelyihin tulisi saada riittävää ikään ja muihin yksilöllisiin tilanteisiin sopivaa joustoa ja valinnanmahdollisuuksia. Porkkanakeinojen tulisi ajaa keppikeinojen ohi. Tämän onnistuminen on kiinni siitä, että porkkanoita todella on olemassa ja tarjolla.
LÄHTEITÄ
Akava Ry. Akavalaiset työmarkkinat. 2006. Kirjapaino Jaarli/ Turenki.
Kauppinen, T. Suomen työmarkkinamalli. 2005. WSOY/Helsinki
Koistinen, P. Työpolitiikan perusteet. 1999. WSOY/ Juva.
Pekkarinen, J., Sutela P. Kansantaloustiede. 1998. WSOY/ Juva.
Taloustieto Oy, Pohjola, M. Suomalainen työttömyys. 1998. Yliopistopaino/ Helsinki.
Yrityksen Tietokirjat Oy. Työntekijän/ työttömän opas. 1992. Gummerus/ Jyväskylä.
Melolinna, N., Tahvanainen, S. Iäkäs työvoima Euroopan työmarkkinoilla – toimia iäkkäiden
työmarkkina-aseman parantamiseksi erään EU -hankkeen ja ajankohtaisen keskustelun näkökulmasta – luonnos 2.1.2008.
http://www.mol.fi
Työvoimatoimisto. [Viitattu 9.4.2008]
http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/74863.shtml
Aamulehti: Työvoiman kysyntä kasvaa Pirkanmaalla (9.4.2008). [Viitattu 9.4.2008]
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/1997-03/07.htm
Työterveyslaitos. Verkkolehti: Työterveiset 3/1997. [Viitattu 10.4.2008.]
http://www.sorsafoundation.fi
Juho Saari: Kestääkö Suomen malli tulevaisuuden haasteet. (2006). [Viitattu 10.4.2008.]
http://ec.europa.eu
Euroopan komissio. Työllisyys ja sosiaaliset oikeudet: Työnhaku ulkomailta helpottuu. 12.2007. [Viitattu 10.4.2008.]
http://www.maailmantalous.net
Attac Ry. Työntekijän ääni kuuluu vain järjestäytymällä [Viitattu 10.4.2008]
5 kommenttia:
Laaja esitys ja olitte selvästi perehtyneet asiaan. Osasitte vastata hyvin kysymyksiinkin.
Laura ja Kirsimarja
Syvällinen ja pirteä esitys. Huomasi todella, että teillä oli tietoa aiheesta. Olisiko diaesitystä voinut hieman yksinkertaistaa?
-Katja, Kaarina ja Susanne
Olitte perehtyneet hyvin asiaan.
-Iina ja Minna A.
Kattava esitys tärkeästä asiasta, hyvää työtä!
Hyvä ja mielenkiintoinen esitys, olitte perehtynyt aiheeseen hyvin!
Jari, Henna, Joni ja Henry :)
Lähetä kommentti