DEFLAATIO

Deflaatio on kuluttajahintojen yleinen lasku, rahan kotimaisen arvon nousu tai rahamäärän väheneminen. Deflaatio tarkoittaa siis nimenomaan yleistä hintojen alenemista - yksittäisten hyödykeryhmien hintojen aleneminen ei ole deflaatiota. Deflaatio on inflaation vastakohta, mutta deflaatio on inflaatiota harvempi ilmiö, ja deflaatioprosentit ovat vaatimattomampia kuin inflaatioprosentit. Mutta kun inflaatio on paha asia, miten sen vastakohta voi olla huono asia? Yksi osa vastausta on, että historiallisesti deflaatio liittyy talouden pysähtymiseen. Useimmiten se on seurausta ylitarjonnasta ja ylikapasiteetista. Kääntäen syynä voidaan pitää myös liian vähäistä kysyntää.
Deflaatiossa keskimääräinen hintataso laskee, eli samalla rahalla saa enemmän hyödykkeitä kuin aikaisemmin. Näin ei kuitenkaan kovin helposti tapahdu, koska hinnat ja palkat ovat huomattavasti jäykempiä laskemaan kuin nousemaan. Hintojen aleneminen ei sinällään ole pahasta, mutta itseään ruokkivat deflaatio-odotukset tappavat talouden kokonaan. Deflaatiossa kukaan ei osta mitään, koska huomenna kaikki on halvempaa. Koska palkat joustavat vähemmän kuin hinnat, yritysten voitot laskevat ja ne pistävät väkeä pihalle eivätkä investoi, hyvässä lykyssä menevät konkurssiin. Deflaation oloissa velat pitää maksaa takaisin arvokkaammalla rahalla kuin ne on otettu, ja siksi deflaatiot ovat monesti johtaneet velkakriiseihin ja konkurssien määrän kasvuun. Pankit eivät uskalla myöntää lainoja ja miettivät, miten selvitä arvottomiksi muuttuneista yritysten lainoista.

Deflaatio on eräänlainen talouden häiriötila, eikä siihen näin ollen yleensä pyritä. Tämä johtuu siitä, että deflaatio pyrkii lamauttamaan taloudellista toimintaa ja aiheuttaa deflaatiokierteen riskin. Siinä deflaatio aiheuttaa kulutuksen ja investointien laskun, koska hintojen odotetaan laskevan edelleen. Se taas johtaa edelleen tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun. Deflaatiokierteessä varallisuushinnat laskevat ja talouskasvu on vaimeaa.
Säästäjille deflaatio on edullinen ilmiö, sillä rahavarojen reaaliarvo kohoaa rahan arvon parantuessa. Säästöillä saisi muutaman deflaatiovuoden jälkeen enemmän hyödykkeitä kuin mihin varat olisivat tallettamisajankohtana riittäneet.

Deflaatio Japanissa
Japanin talous on ollut jo monta vuotta deflaatiokierteessä. Japanissa taustalla oli 1990-luvun alun talouskupla, joka puhjetessaan romahdutti osakkeiden ja muun varallisuuden hinnat. Deflaation syyt Japanissa olivat lähinnä sisäisiä, mutta ei vain rahapolitiikasta johtuvia. Syitä ovat muun muassa kuplatalouden ongelmien heikko hallinnointi ja suojatun talouden avaamisongelmat, pitkälle "kyllästetty" kansantalous ja entistä ikääntyneemmät kuluttajat. Deflaation ulkoisina syinä olivat yhä globalisoituneempi maailmankauppa ja tavaroiden ylituotanto.

Yleensä hinnat ja palkat ovat jäykkiä liikkumaan alaspäin. Näin oli myös Japanissa, missä hinnat laskivat aluksi vain noin prosentin vuoden 1999 alusta lukien, mutta vauhti kiihtyi varsinkin vuonna 2003, jolloin kuluttajahinnat laskivat vuoden takaiseen verrattuna 3,5 prosenttia. Japani on hyvä esimerkki siitä, miten deflaatio käytännössä vaikuttaa talouteen ja yhteiskuntaan. Korkotaso on niin alhainen, että pankkitalletuksilla on negatiivinen korko. Japanissa on perinteisesti ollut lähes täystyöllisyys, mutta maan työttömyys kasvoi vuonna 2003 5,4 prosenttiin. Talousvaikeudet näkyivät myös katukuvassa, johon ilmestyivät asunnottomien pahvilaatikoista kyhätyt majat. Työttömyyden lisääntyminen on japanilaisille todellinen ongelma, koska sosiaalinen turvaverkko on rakennettu yritysten varaan. Kun työpaikka menee, niin samalla katoaa myös sosiaaliturvaverkko. Japani oli vielä 1990 luvun alussa erittäin kallis maa. Tilanne muuttui, mutta se ei ole auttanut maata pois vaikeasta ongelmasta. Hintojen rajusta laskusta huolimatta kulutus ei lisääntynyt. Hintataso ei ollut ongelma, mutta deflaation kautta tapahtuva talouden korjausliike ajoi maan pysähtyneisyyden tilaan, josta on vaikea päästä ulos.

Tänä päivänä
Tuoreimmat raportit Japanin talouskehityksestä löytyvät vuodelta 2007. Vuonna 2002 käynnistynyt toipumisprosessi muodostaa yli viisivuotisena maan taloushistorian pisimmän yhtäjaksoisen kasvukauden. Kasvuvauhti ei parin prosentin tasoisena päätä huimaa, mutta on yksityissektorivetoisena ja melko laaja-alaisena suhteellisen vakaalla pohjalla. Olettaen, ettei vakavia ulkoisia shokkeja esiinny Japanin taloudella on edellytykset reilun parin prosentin tasoiseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä.
Talouden pidemmän aikavälin haasteet kietoutuvat nopeasti vanhenevan väestön ja velkaantuneen julkisen sektorin talouskasvulle ja valtiontalouden hoidolle asettamiin reunaehtoihin. Vaatimukset vakauttamiseen ja kasvun generoimiseen nostamalla tuottavuutta tulevat määrittämään poliittista ohjelmaa vielä pitkään. Japanin tuotannollinen teollisuus on huippuiskussa ja sille antaa lisäpotkua heikko jeni, jonka voimistumista maan alhainen korkotaso tehokkaasti ehkäisee. Kotimarkkinoille suuntautunut palvelusektori on teollisuutta heikommassa kunnossa, mutta pitkän kasvukauden positiiviset kerrannaisvaikutukset ovat vähitellen alkaneet levitä myös sinne joskin yritysten ja toimialojen väliset erot ovat huomattavia.
Talouskasvun toisena moottorina ovat toimineet tuottavuuden kohentamiseen tähtäävät yksityisen sektorin laiteinvestoinnit, joiden odotetaan kovenevan kansainvälisen kilpailun ja Japanin kutistuvan työvoimareservin johdosta jatkuvan voimakkaina vielä joitakin vuosia.
Japanin teollisuus on vastannut suurimmasta osasta kasvua, mutta viime aikoina investoinnit näyttäisivät kääntyneen nousuun myös palvelualoilla. Fuusiot ja akvisitiot eli yritysostot ovat samalla lisääntyneet heijastaen yrityssektorin tervehtymistä.

Deflaatio Suomessa
Suomessa on viime vuosina harvoin ilmennyt deflaatiota. 1800-luvun teollisen vallankumouksen aikana Suomessa oli deflaatio vuosikymmenien ajan. Syynä oli rahajärjestelmän jäykkyys käytettäessä kultakantaa. Nousukaudella rahan kysynnän lisääntyessä sen määrää ei voitu lisätä, jolloin rahan arvo nousi. Deflaatiota ei ole juuri esiintynyt 1930-luvun suuren laman jälkeen, lukuun ottamatta Japanin ajautumista siihen 1990-luvulla.

1990-luvun lama
Viimeksi 1990-luvulla Suomessa oli suurempi deflaation aikakausi, sillä tuolloin oli lama. Lama oli talousvaikutuksiltaan Suomen historian pahimpia talouskriisejä. Laman syntyyn vaikutti muun muassa Neuvostoliiton romahdus, sillä se oli iso osa Suomen ulkomaankaupasta. Lisäksi syynä oli 1980-luvun politiikka. Silloin Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka pitkittyi ja ylikuumeni ulkomaisen luotonhakemisen takia. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Muun muassa nämä seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi ”kasinotalous” kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista. Laman seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat, yritykset menivät konkurssiin tai kaatuivat, mistä johtui myös suuri työttömyys, ja budjettivaje oli suuri.
Vuoden 2000 keskustelut mahdollisesta deflaatiosta
Vuonna 2000 inflaation häviäminen synnytti muutama vuosi sitten Suomessa lyhyeksi jääneen keskustelun deflaatiosta. Kun kuluttajahintojen nousu oli lähellä nollaa ja pohjainflaatioindikaattori laski, monet ajattelivat, että ihmiset lakkaavat ostamasta odottaessaan hintojen edelleen alenevan. Huoli deflaatiosta oli kuitenkin täysin turha. Reaalitulot kasvoivat, kysyntä oli kasvussa, kuluttajien odotukset olivat korkealla ja ennen muuta omaisuushinnat olivat vahvassa nousussa. Asuntoluottojen korkojen aleneminen painoi indeksiä alaspäin. Sen lisäksi erityisesti elintarvikkeiden hinnat olivat EU-jäsenyyden vuoksi laskeneet. Tässä kysymys oli ennen muuta ruoan suhteelliseen hinnan eikä yleisen hintatason laskusta. Hintojen laskun seurauksena kotitalouksien reaalitulot nousivat. Samalla rahalla voitiin ostaa enemmän elintarvikkeita tai ruokamenoissa tapahtuneet säästöt voitiin käyttää muihin menoihin.

Maaliskuun 2004 lyhyt deflaatio
Maaliskuussa 2004 Suomen kuluttajahinnat laskivat ensimmäistä kertaa 49 vuoteen. Ilmiö selitettiin alkoholiveron voimakkaalla laskulla. Tämä ei kuitenkaan ollut koko totuus. Alkoholiveron alennus aiheutti kokonaan kuluttajahintojen nousun painumisen 0,3 prosenttia pakkaselle. Myös korot olivat alhaalla, ja kilpailu oli painanut lentolippujen hinnat alas. Oli erinomainen asia, että Suomen maaliskuun 2004 deflaatiolle oli olemassa hyvät kertaluotoiset syyt. Alkoholiveron alennus oli Suomessa poikkeuksellinen tapahtuma niin kuin toivottavasti myös deflaatio.

Tänä päivänä
Tällä hetkellä Suomi on hieman inflaation puolella. Edessä on luultavasti kovanluokan inflaatiopiikki. EU-inflaatio on ollut helmi–ja maaliskuussa 3,2 % ja Suomessa tammikuussa 3,8 %. Koko EU-alueella on tehty 5 %:n palkkaratkaisuja eli inflatorisia palkkaratkaisuja. Perusraaka-aineet ja energia ovat rajussa nousussa ja ruokkivat inflaatiota pitkään. Ravintopuolella on runsaasti nousupaineita. Mikään ei viittaa siihen, että inflaatio olisi kääntymässä deflaatioksi.

Summa Summarum
Deflaatio on ilmeisesti kaikkia ikääntyviä, "kyllästettyjä", pitkälle kehittyneitä ja globalisoituneita teollisuusmaita uhkaava haaste. Se lienee reaalinen uhka siis myös Suomen kaltaiselle teollisuusmaalle. Japanin kokemukset osoittavat, että deflaatiouhkilta suojautumiseen lienee paras keino pyrkiä mahdollisimman notkeaan ja oikea-aikaiseen päätöksentekoon, jotta liialliselta pitäytymiseltä menneeseen vältytään. Tuttuun ja turvalliseen ei näytä olevan syytä kiintyä liiaksi valtion talous- ja finanssipolitiikassa. Japanilla ei ole ollut juurikaan referenssejä deflaatio-ongelmiensa hoitoon, mutta ehkä muut läntiset teollisuusmaat voivat ottaa oppia Japanin esimerkeistä pyrkiessään ehkäisemään Japanissa koetut ongelmat. Pieni ja maltillinen rahan arvon heikkeneminen lienee siis talouden kehittymisen kannalta optimaalisin tilanne.