Euro

Euro

Euroopan yhdentyminen alkoi 1950-luvulla. Euroopan teräs- ja hiiliyhteisön perustaminen oli ensimmäinen merkittävä askel Euroopan maiden yhdentymisessä. Sen perustivat Saksa, Ranska, Alankomaat, Italia, Belgia ja Luxemburg. Vuonna 1957 allekirjoitettiin Rooman sopimus, jolla perustettiin Euroopan talousyhteisö. Euroopan unioni laajeni ensimmäisen kerran 1970-luvulla, jolloin sen jäseneksi liittyivät Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia. Kreikka liittyi EU:n jäseneksi 1981 ja Espanja ja Portugali kymmenen vuotta myöhemmin.

Vuonna 1986 allekirjoitettiin yhtenäissopimus, jonka tarkoituksena oli poistaa esteitä EU-maiden välisestä kaupasta ja luoda Eurooppaan yhtenäiset markkinat. 1990-luvulla tuli voimaan kaksi uutta sopimusta: Maastrichin sopimus ja Amsterdamin sopimus. Vuonna 1995 Euroopan unioniin liittyi kolme uutta jäsentä: Suomi, Ruotsi ja Itävalta. Euroopan unionissa tiivistetään yhteistyötä rikoksiin- ja kaupankäyntiin liittyvissä asioissa sekä rahapolitiikassa. Talous- ja rahaliitto EMU:n perustaminen vahvistettiin Maastrichin sopimuksessa. EMU:n toteutus on tapahtunut useassa eri vaiheessa. Ennen kuin siirryttiin yhteiseen rahaan, maiden oli saatava taloutensa kuntoon. Niiden julkinen velka ei saanut kasvaa liian suureksi eikä korkotaso ei saanut nousta liian korkeaksi. Inflaatio täytyi pitää alhaisena eikä budjettialijäämiä saanut syntyä liikaa. Euron käyttöönotto tapahtui EU:ssa vaiheittain. Osa jäsenmaista on ottanut käyttöön euron, jotkut maat pitävät vielä omat kansalliset valuuttansa. Uusimmat euroon siirtyneet maat ovat Kypros ja Malta. Ne ottivat rahan käyttöön 1.1.2008.

Euroopan keskuspankki perustettiin keväällä 1998. Sen tehtävänä oli valmistella yhteisen rahan käyttöönottoa. EKP ja kansalliset keskuspankit laskevat liikkeelle uusia seteleitä ja kolikoita sekä poistavat käytöstä vanhoja ja kuluneita rahoja. Suomen Pankki laskee uutta käteisrahaa liikkeeseen tarpeen mukaan. Kansallisilta keskuspankeilta poistettiin rahapoliittiset oikeudet vuoden 1999 alussa.

Yleistietoa eurosta

Yhteisen rahan euron käyttöön siirtyminen alkoi vuonna 1999. Aluksi euro ja markka olivat käytössä rinnakkain tilivaluuttana. Siirtymäkauden aikana tilisiirroissa ja pankkitilin rahayksikkönä oli mahdollista käyttää euroa tai markkaa ja euroa.

Eurosetelit - ja kolikot otettiin Suomessa käyttöön 2002 vuoden alussa. Tällöin kaikki pankkitilit muuttuivat euromääräisiksi. Markat olivat laillinen maksuväline helmikuun 2002 loppuun asti. Jäljelle jääneitä markkoja voi vielä vaihtaa Suomen Pankin pääkonttorissa Helsingissä vuoden 2012 loppuun asti.

Euron virallinen muuntokurssi on: 1 euro = 5,94573 markkaa. Euroseteleitä on 7 erilaista: 5,10,20,50,100,200 ja 500 euron setelit. Kaikki setelit ovat kooltaan ja väriltään erilaisia. Suomessa eurosetelit valmistaa Setec Oy. Niiden ulkoasun on suunnitellut Robert Kalina Itävallan keskuspankista. Kuva-aiheina on seitsemän eri aikakautta Euroopan kulttuurihistoriasta. Jokaisessa setelissä on kolme pääelementtiä: ikkunat, porttikäytävät ja sillat. Kuva-aiheissa olevat rakennelmat eivät ole oikeasti olemassa, vaan ne ovat keksittyjä. Seteleiden porttikäytävät ja ikkunat kuvaavat avoimuutta ja yhteistyöhenkeä Euroopassa. Setelin takapuolella oleva silta kuvaa yhteyksiä Euroopan ja muun maailman välillä.

Euroseteleissä on useita erilaisia aitoustekijöitä, jotka tekevät väärentämisestä lähes mahdotonta. Ne on helppo havaita tunnustelemalla ja tarkastelemalla seteliä valoa vasten. 50–500 euron seteleissä on myös arvomerkintähologrammi. Mikäli epäilet seteliä väärennökseksi, kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin. Pitkään käytössä olleet setelit saattavat olla huonokuntoisia ja hieman repeytyneitä. Rikkoutuneen setelin voi vaihtaa ehjäksi pankissa.

Euron käyttöönotto lisäsi käytettävien kolikoiden määrää. Eurokolikoita on 8. Niiden arvot ovat 1 ja 2 euroa ja 1,2,5,10,20,50 senttiä. Suomessa yhden ja kahden sentin kolikot eivät ole virallisesti käytössä, mutta niillä voi maksaa, jos sellaisia jostain sattuu saamaan. Kaikissa kolikoissa on euroalueelle yhteinen puoli sekä joka maan oma kansallinen puoli. Kaikkia kolikoita voi eri kuvista huolimatta käyttää kaikissa euromaissa. Suomen kahden euron kolikossa on kuvattuna lakan marja ja kukka, euron kolikkoon on kuvattu järvimaisema, jossa lentää kaksi joutsenta. Kaikissa senttikolikoissa on Suomen vaakunaleijona. Suomen kolikot on valmistanut Rahapaja Oy.

Euron hyötyjä

Euro luotiin, koska yhteinen valuutta tarjoaa monia etuja ja hyötyjä verrattuna entiseen tilanteeseen, jossa jokaisella jäsenvaltiolla oli oma valuutta. Euron käyttöönotto poisti valuuttakurssienvaihtelujen riskit ja valuutanvaihdosta aiheutuvat kustannukset ja vahvisti sisämarkkinoita. Euro lisäsi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä vakaan valuutan ja talouden luomiseksi, mikä hyödyttää kaikkia kansalaisia.

Taloudelliselta kannalta katsottuna etujen lisäksi euroon liittyy myös haittoja, mutta yhteinen valuutta on vähentänyt huomattavasti keskinäisen ulkomaankaupan kustannuksia talous- ja rahaliittoon kuuluvien maiden väliltä. Tämä on lisännyt myös tuntuvasti jäsenmaiden välistä työnjakoa ja kansantalouksien erikoistumista.

Yhteisen valuutan etuja:

• Enemmän valinnanvaraa ja vakaammat hinnat kuluttajille ja kansalaisille
• Talouden vakauden ja kasvun edistäminen
• Rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen jatkuminen
• Parempi turvallisuus ja enemmän mahdollisuuksia yrityksille ja markkinoille
• EU:n vahvistaminen maailmantaloudessa
• Eurooppalaisen identiteetin konkreettinen ilmeneminen

Monet näistä eduista liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi taloudellinen vakaus on hyväksi jäsenvaltioiden talouksille, koska se antaa valtion hallitukselle liikkumavaraa tulevaisuuden suunnittelua varten. Taloudellisesta vakaudesta on taas hyötyä monille yrityksille, koska se vähentää epävarmuutta ja kannustaa yrityksiä investoimaan. Tästä taas on hyötyä kansalaisille, kun työllisyys ja työpaikkojen laatu paranevat.

Yhteinen valuutta tuo myös uusia vahvuuksia ja mahdollisuuksia maailmantalouteen. Euro houkuttelee EU:n ulkopuolisia maita käymään kauppaa EU-maiden kanssa, joka edistää kaupankäyntiä ja investointeja. Myös euroalueen laajuus ja maltillinen taloudenhoito tuovat taloudellista vakautta euroalueelle. Näin se selviytyy paremmin ulkoisista häiriöistä eli äkillisistä taloudellisista muutoksista, jotka saattavat olla haitaksi kansantaloudelle. Yleisimpiä häiriötekijöitä ovat muun muassa öljyn maailmanmarkkinahintojen nousu tai myllerrykset kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla.

Euro yksinään ei saa aikaan taloudellista vakautta ja kasvua. Taloudellinen vakaus ja kasvun parantaminen saadaan aikaan noudattamalla EY:n perustamisoikeuden määräyksiä ja talous- ja rahaliiton EMU:n tärkeimmän osatekijän eli vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä

Euron haittoja

Yleisesti euron haitaksi on nähty kansallisen raha- ja valuuttapolitiikan menetys. Tähän liittyy pelko, että EKP:n eli Euroopan keskuspankin johtama raha- ja valuuttapolitiikka olisi liian paljon suurten maiden sanelemaa ja näin ollen pienten maiden edut jäisivät vähemmälle huomiolle. Yhteistä rahaa on myös kritisoitu väittämällä, että se vahvistaa EU:n kehitystä liittovaltioksi. Jäsenmaiden näkökulmasta euron keskeisimmät ongelmat liittyvät epäsymmetrisiin häiriöihin. Näillä tarkoitetaan suhdannehäiriöiden epätasaista jakautumista jäsenmaiden välillä. Häiriöiden perustana ovat talouksien rakenteiden keskinäiset erot ja juuri tämän takia taloudelliset häiriöt vaikuttavat eri tavalla eri jäsenmaissa. Mitä suurempaa epäsymmetria eli poikkeaminen euroalueen keskimääräisestä suhdanne-kehityksestä tietyn jäsenmaan osalta on, sitä heikommin yhteinen rahapolitiikka sopii kyseiselle jäsenmaalle. Työvoiman liikkuvuus saattaisi lieventää epäsymmetristen häiriöiden aiheuttamia ongelmia, mutta Euroopassa työvoiman liikkuvuus on melko vähäistä.

Epäsymmetriset häiriöt vaikuttaisivat olevan lähinnä EU:n reuna-alueiden, kuten esimerkiksi Suomen, Portugalin, Espanjan ja Irlannin ongelmia. Tällaisten maiden tuotantorakenne on usein yksipuolista ja erikoistunutta, joten kyseiset maat ovat myös keskimääräistä alttiimpia epäsymmetrisille häiriöille talouden suhdanteiden vaihtuessa. EU:n ydinmaiden, kuten esimerkiksi Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden, välinen keskeinen kauppa on tiivistä, joten ne eivät ole läheskään niin alttiita kyseisille ongelmille.

Euron vastustajien mielestä euroon siirtyminen aiheuttaa myös liian paljon ylimääräisiä kustannuksia, heikentyvää hintatietoisuutta sekä hankaluuksia uuden hintatietoisuuden omaksumisessa, varsinkin vanhemman ikäpolven keskuudessa. Monet pelkäävät myös perusteettomia hintojen korotuksia sekä säästö-, laina- ja vakuutus-sopimuksiin kohdistuvia arvonmenetyksiä.

Lähteet:

Pekkarinen Jukka, Sutela Pekka. 2004. Avain kansantaloustieteeseen. Helsinki. WSOY.

Hänninen Kauko, Liuskari Markku, Suonio Jorma. 2004. Lukion taloustieto. Helsinki. Otava

Euroopan Keskuspankki-esite. 2006

Suomen Pankki: Kuinka tunnistat eurosetelit ja – kolikot? –esite.

Suomen Pankkiyhdistys: Yritys ja pankki-esite

Eurooppatiedotus: Perustietoa EU:sta: Historia

http://www.eurooppatiedotus.fi

Eurooppatiedotus: Perustietoa EU:sta: Jäsenmaat

http://www.eurooppatiedotus.fi