Inflaatio

Inflaatio tarkoittaa sitä, että hinnat nousevat ja samalla rahamäärällä saa entistä vähemmän tavaroita ja palveluja ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan. Jollei palkkoja koroteta, reaalitulo alenee inflaation myötä. Toisaalta reaaliomaisuuden nimellinen arvo kasvaa. Eri valtiot mittaavat virallista inflaatiota vertaamalla hinnan muutosta tietyllä aikavälillä jossain "korillisessa" tuotteita. Tämä virallinen inflaatio vaikuttaa mm. erilaisiin indeksikorotuksiin, esim. eläkkeiden määrään. Yleisimmät mittauskohteet ovat kuluttajien tuotteiden hintojen inflaatio, tuottajien tuotteiden hintojen inflaatio, bruttokansantuotteen muutokset tai hintaindeksit. Inflaation vastakohta on deflaatio eli hintatason lasku.

Inflaation aiheuttaa

– Liikkeellä olevan rahamäärän lisääntyminen. Esim. jos pankki painaa lisää seteleitä ja lisää rahan määrää, johtaa se rahan arvon heikkenemiseen. Taloudellisia ongelmia ei siis voi inflaation vuoksi ratkaista painamalla lisää rahaa.

– Hinnat nousevat siitä syystä, että kysyntä ylittää tarjonnan. Suomessa esimerkiksi asuntojen voimakkaat hinnannousut erityisesti kasvukeskuksissa ovat esimerkki tästä. Kun kysyntää on paljon ja tarjontaa vähän, ihmiset joutuvat maksamaan korkeampaa hintaa saadakseen haluamansa.

– Jos yritysten tuotantokustannukset nousevat, yritykset joutuvat nostamaan tuotteittensa hintoja, jotta niiden toiminta olisi kannattavaa. Esim. suuret palkankorotukset tai raaka-aineiden hintojen nousu voivat olla inflaation laukaisevia tekijöitä.

Mittaus

Yleisimmin inflaatiota kuvataan kuluttajahintaindeksin prosenttimuutoksella. Kuluttajahintaindeksi mittaa yleisesti kulutetuista tavaroista ja palveluista koostuvan hyödykekorin hintaa. Eri hyödykkeiden painoarvo kuluttajahintaindeksissä määräytyy niiden osuudesta kotitalouksien kokonaiskulutuksessa. Osuuksia muutetaan Suomessa viiden vuoden välein kulutuksessa tapahtuneiden muutosten mukaan.

Hallinta

Nykytaloustiede pitää tärkeimpänä hintavakautta ja inflaatio koetaan haitaksi. Etenkin inflaation yllätyksellisyys on ongelma: nopea mutta vakaana pysyvä inflaatio todennäköisesti haittaisi melko vähän talouden toimintaa, mutta inflaation nopeutuessa myös sen yllätyksellisyys yleensä pahenee. Kevyttä inflaatiota pidetään nykyään yllä, koska deflaatiota pidetään haitallisena ja hiukan nollaa korkeampi inflaatio suojaa deflaatioon ajautumisen riskiltä.

Euroopan unionin talous- ja rahaliiton Emun jäsenmaissa pyritään alhaiseen, enintään noin kahden prosentin vuosittaiseen inflaatiovauhtiin. Mikäli hinnat nousevat tätä nopeammin, Euroopan keskuspankki voi nostaa ohjauskorkoaan, joka vaikuttaa välittömästi mm. euribor-korkoihin ja näin saa vähennettyä kulutusta ja hillittyä hintojen nousua.

Suomessa 2000-luvun alussa

Vuoden 2000 aikana Suomen inflaatio voimistui tuntuvasti. Keskimäärin hintojen nousu oli 3.4 prosenttia. Vuonna 2001 kuluttajahintojen nousu vaimeni 2.5 prosenttiin. Inflaatiota hillitsi muun muassa öljyn hinnan aleneminen kansainvälisen taantuman myötä. Talouskasvun hidastuminen hillitsi inflaatiota myös vuonna 2002. Samaan suuntaan on vaikuttanut myös vahvistunut euro, mikä on laskenut tuontihintoja. Raakaöljyn hinnan kallistuminen 50 prosenttia vuoden 2002 alun 20 dollarin tasolta lähelle 30 dollaria tynnyriltä Irakin sotaan liittyvien pelkojen myötä nosti inflaatiota puolisen prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan kuluttajahintojen nousu jäi kuitenkin Suomessa vuonna 2002 selvästi alle kahden prosentin. Myös euromaiden inflaatio painui taantuman myötä lähelle EKP:n tavoitetaso eli kahta prosenttia.

Vuonna 2003 kuluttajahinnat nousivat vain runsaan prosentin korkojen laskun ja euron vahvistumisen ansiosta. Vuonna 2004 keskimääräisiin kuluttajahintoihin vaikutti oleellisesti alkoholijuomien verotuksen alentaminen. Alkoholin vähittäismyyntihinta laski noin viidenneksen. Inflaatio painui nollaan.

Inflaatio nopeutui vuoden 2006 aikana. Raakaöljy kallistui, mutta tuontihintapaineita hillitsi jälleen euron vahvistuminen. Lisäksi matalan kustannustason maissa valmistettujen tavaroiden osuus kotimaisessa kysynnässä ja tuotannossa on lisääntynyt jo useiden vuosien ajan, mikä painaa tuontihintainflaatiota. Asuntojenhinnat jatkoivat vahvaa nousua ja korot kohosivat selvästi. Keskimäärin kuluttajahintaindeksi kohosi 1.6 %.

Helmikuussa 2008 3,7 prosenttia

Tilastokeskuksen laskema kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio oli helmikuussa 3,7 prosenttia. Tammikuussa se oli 3,8 prosenttia.

Kuluttajahintoja nosti vuodessa eniten asumisen kallistuminen: asuntolainojen korot, osakehuoneistojen ja kiinteistöjen hinnat sekä vuokrat nousivat ja sähkö kallistui. Elintarvikkeiden, ajoneuvojen polttoaineiden, ravintola- ja kahvilapalveluiden sekä alkoholijuomien vähittäishintojen kallistuminen viime vuodesta vaikutti niin ikään inflaatioon. Kuluttajahintojen nousua puolestaan hillitsi helmikuussa eniten henkilöautojen sekä viihde-elektroniikan ja tietojenkäsittelylaitteiden halpeneminen.

Tammikuusta helmikuuhun kuluttajahinnat nousivat 0,5 prosenttia. Se johtui lähinnä siitä, että vaatealennusmyynnit hiljaa hiipuivat ja asuminen kallistui.

Loppukevennyksenä pieni hauskuutus inflaatiosta Amerikan mantereelta:

One day about a month ago, President Bush was looking for a call girl.

He found three such girls in a local lounge, a blonde, a brunette and a redhead.

To the blonde he said, "I am the President of the United States.

Now how much would it cost me to spend some time with you?"

She replied, $200."

To the brunette he asked the same question. Her reply was $100.

Then he asked the redhead.

Her reply was,

"Mr. President, if you can get my skirt up as high as my taxes,

my panties as low as my wages,

get that thing of yours as hard as the times and keep it rising like the gas prices,

keep me warmer than it is in my apartment and

screw me the way you do the public, then believe me,

Mr. President, it isn't going to cost you a damn cent."

Lähteet:

http://www.suomenpankki.fi/

http://www.stat.fi/

http://fi.wikipedia.org/

http://www.google.fi/