Adam Smith

Adam Smith syntyi vuonna 1723 Kirkcaldyn kylässä, joka sijaitsee Edinburghista pohjoiseen. Smithin aloja olivat moraalifilosofia, oikeusfilosofia, logiikka, politiikka ja teologia. Hän oli tunnettu skotlantilainen moraalifilosofi, josta tuli ensimmäinen poliittinen taloustieteilijä. Smith oli merkittävä skotlantilaisen valistuksen avainhahmo, ja häntä pidetään myös nykyaikaisen taloustieteen isänä ja vapaakaupan kannattajana. Smith oli tullivirkailijan poika, ja hänestä tuli Iso-Britannian arvostetuin filosofi Thomas Reidin ohella. Smith oli elinaikanaan arvostetumpi kuin David Hume. Brittihallinto antoi Smithille mahdollisuuden valita oman virkansa, ja hän halusi kaikkien hämmästykseksi itselleen tullimiehen viran.

Vuonna 1740 hänet lähetettiin Oxfordiin, jossa hän opiskeli kreikkaa ja tutustui mm. Humen teoksiin, mikä aiheutti hänelle kiistaa oxfordin johtajiston kanssa. Palatessaan kotiin hän liittyi ”mahtavaan Edinburghin piiriin”, johon kuuluivat mm. David Hume, John Home, Hugh Blair, Lord Hailes ja Principal Robertson. Vuosina 1751–1764 hän toimi professorina Glasgown yliopistossa ja vuonna 1787 hänestä tuli Glasgown yliopiston lordikansleri. Vuonna 1759 hän julkaisi teoksensa ”Theory of Moral Santiments”, mikä levisi niin ikään Saksaan ja Ranskaan. Teostaan hän muokkasi kuolemaansa asti.

1760­–luvulla hän kävi Ranskassa opettamassa, ja samalla hän tapasi merkittäviä valistusmiehiä ja fysiokratian edustajia. Skotlantilaiset olivat aina kiehtoneet ranskalaisia. Skotlantilaiset kääntyivätkin Ranskan puoleen klaanisotien aikana, sillä heillä oli ainakin yksi yhteinen mielipide; molemmat vihasivat Englantilaisia. Vuonna 1776 Smith kirjoitti teoksen ”Kansojen varallisuus”, johon hän kiteytti taloustieteen oppinsa. Teoksessaan Smith kuvaili markkinataloutta vastapainona kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille. Suomalainen Anders Chydenius oli esittänyt aiemmin samantapaisia ajatuksia, siksi Smithin merkitys ensisijaisesti onkin popularisoinnissa. Smithin teosta oli vaikea tulkita, koska Smithillä oli tapana yhdistellä asioita. Smith muutti takaisin Skotlantiin vuonna 1778, kun hänet palkattiin tullimieheksi Edinburghiin. Smith kuoli 17. heinäkuuta 1790 Edinburghissa, ja hänet haudattiin Canongaten kirkkomaalle.

Smith oli luonteeltaan hyvin utelias, ja hän oli tunnetusti myös hajamielinen. Kirjastoaan hän piti suuressa arvossa, ja hän oli jatkuvasti imemässä itseensä tietoa. Smith asui äitinsä kanssa syntymäkaupungissaan Kirkcaldyssa, jossa hän vietti hiljaista ja suojaista elämää ja pysyi koko elämänsä ajan poikamiehenä. Hänen oppilaansa rakastivat häntä, ja ihmiset tulivat kaukaakin tapaamaan häntä. Hiljaisuudesta ja taitamattomuudesta sosiaalisissa tilanteissa huolimatta, Smith suoriutui esiintymisestä melkoisella tyyneydellä. Skotlantilaiset tunnetusti ovat siunattuja melkoisilla puhelahjoilla. Jopa yleisessä keskustelussa, joihin hän osallistui; kerran avattuaan suunsa hän esitti ideoitaan varsin ihailtavasti. Julkisena opettajana hän toimi vielä paremmin; hän kirjoitti tuskin mitään ja luennon alussa hän usein jahkaili ja vaikutti siltä, ettei ollut kovin paneutunut aiheeseen. Kuitenkin, parin minuutin päästä hänen puheensa oli sujuvaa ja hän syöksi innostavia argumentteja. Yleisesti ottaen, Smith oli todellakin hiljainen mies, jonka aivot ovat täynnä julkaisemattomia ideoita, oli todennäköisemmin menestyvämpi julkinen puhuja kuin mahtavat puhelahjat omaava henkilö joka päivittäin uuvuttaa itsensä terävillä sanonnoilla. Näin ollen Smith saavutti hyvän maineen puhujana. Smith keskusteli asioista ystävänsä David Humen kanssa; ja matkusti Lontooseen keskustellakseen ideoistaan ajan oppineiden kanssa, joista yksi oli Samuel Johnson. Hän tapasi charmikkaan ja älykkään amerikkalaisen, Benjamin Franklinin, joka oletettavasti teki suuren vaikutuksen Smithiin.

Smith luetaan makrosuuntautuneisiin klassikoihin, jotka tutkivat taloudelliseen kasvuun vaikuttavia voimia, suhteellisten hintojen muodostumista ja markkinoita ymmärtääkseen niiden vaikutusta kasvuun sekä tulonjakoon. Hän oli synteesin tekijä eli hän ei tuonut esille aivan uutta asiaa. Smith oli myös kriitikko, jonka ensisijaisena kohteena oli valtiovallan säätelemä talous. Tuolloin vallinneen merkantilismin mukaan valtion piti puuttua voimakkaasti talouteen, mutta Smithin mielestä valtion puuttuminen talouteen oli haitallista. Poikkeuksia olivat maan ulkoinen turvallisuus, sisäisen järjestyksen ylläpitäminen ja tietyt yksityiselle yritteliäisyydelle kannattamattomien hyödykkeiden tuottaminen. Koska merkantilistit olivat enimmäkseen liikemiehiä, heillä oli suuremmat rajoitteet kehittää yhtenäinen oppirakennelma toisin kuin Smithillä. Merkantilistien tärkeä havainto oli, että taloutta voidaan tutkia. Aikaisemmin ajateltiin, että taloutta eikä muitakaan toimintoja pidä erottaa yhteiskunnan analyysissä toisistaan. Merkantilistit kuitenkin kehittivät keinon, jonka avulla voidaan löytää talouden toimintaa sääteleviä lakeja; he kehittivät abstraktia tekniikkaa. Fysiokraatit jatkoivat tätä työtä myöhemmin.

Smith tuomitsi myös monopolit ja liittoumat, jotka estävät markkinoiden vapaata toimintaa. Toisena keskeisenä kohteena hänellä oli taloudellinen kasvu. Kasvun aikaansaajana hän piti koneiden sijaan työnjakoa. Hän ei asettanut mitään elinkeinoa erikoisasemaan kansakunnan varallisuuden kasvattamisessa, koska hänen mielestään kaikki aineellisia hyödykkeitä tuottava toiminta oli ylijäämää tuottavaa. Aineettomia hyödykkeitä hän ei pitänyt taloudellisen kasvun lisääjänä, koska hän ei ymmärtänyt miten niitä voitaisiin säästää ja sijoittaa kasvutarkoituksiin. Smithin mukaan materiaali saa arvoa vasta sitten, kun sen muokkaamiseen sijoitetaan työtä. Smith ei onnistunut erottamaan yrittäjää muusta työnteosta ja omistamisesta. Hän piti yrittäjää toisaalta johtajana ja toisaalta osakkeenomistajana.

Smith on keksinyt kuuluisan vertauskuvan nimeltä näkymätön käsi, joka ”ohjailee” ihmisten toimintaa vapaassa taloudessa. Näkymättömän käden mukaan ostajat ja myyjät pyrkivät markkinoilla vain omaan etuunsa. Smith järkeili, että järkevät ei-pakotetut ihmiset eivät osallistu sellaiseen, mitä he eivät pidä rahan tai vaivan arvoisena. Hän vastusti taloudellisen toiminnan rajoituksia tämän ajatuksen perusteella.

Smithin esittämistä periaatteista merkittävimpiä oli hänen hinnanmuodostusoppinsa, jonka mukaan hyödykkeen hinnan määrää tuotantokustannukset. Tätä hintaa hän kutsui ns. luonnolliseksi hinnaksi. Luonnollisen hinnan ympärillä markkinahinta voi kuitenkin vaihdella kysynnän ja tarjonnan kehityksen mukaan.

Hän oli myös liberalismin edustaja, vaikka hän aluksi kannatti Englannissa vallinnutta korkosääntelyä, kunnes filosofi Jeremy Bentham perusteli sen haitallisuuden Smithin oman teorian mukaan. Koska Smith oli liberalisti, hän vaati veroilta oikeudenmukaisuutta ja joustavuutta. Smith piti liberalismia oikeasuuntaisena lähtökohtana eikä ehdottomana opinkappaleena. Hän kannatti myös vapaakauppaa, koska hänen mielestään työnjaon ja erikoistumisen periaate oli hyödyllistä myös kansainvälisellä tasolla. Samasta syystä hän kannatti myös maiden sisäistäkin kauppaa. Smith perusteli vapaakauppaa myös sillä, että pääomien liikkuvuus on niin vähäistä, vaikka kauppaa käytäisiin ulkomaillakin niin se ei koituisi toisten valtioiden asukkaiden hyödyiksi.

Smithin ajatukset vaikuttivat huomattavasti talousteorian kehityssuuntaan sekä neoklassisen että klassisen koulukunnan ajatuksiin. Näiden mallittajien kertomuksista hävisi lopulta melkein kokonaan yrittäjyys. He kuvasit enemmän laajenevia markkinoita ja talouden mekaanista tasapainoa, jossa toimijat, täysin tietoisina, yrittävät maksimoida voittonsa.

Lähteet:

http://www.blupete.com/Literature/Biographies/Philosophy/Smith.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Adam_Smith

http://www.valt.helsinki.fi/katal/esittely/historia.htm

http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/6tekniikkatalous/yrittajyys1/adamsmit.htm

http://personal.inet.fi/koti/vexom/adam.htm

Jukka Pekkarinen, Pekka Sutela: Kansantaloustiede

Risto Rantala, Kaarina Turtia: Kodin uusi tietosanakirja, osa 3. Kustannusosakeyhtiö Otava 1990.